Eilen huomasin autoni kytkyttimen hajonneen. Ikävää jo muutenkin mutta sen lisäksi jäi vielä Prisma-reissu väliin. Piti sitten tänään käydä vain S-marketissa hakemassa jotakin suuhunpantavaa. S-Marketissa huomasin, että jälleen on Suomeen otettu käyttöön jokin uusi valuutta. Eihän hinnat muuten voi nousta!
Tavallisimpien päivittäistavaroiden hinnat olivat nousseet Tampereen tasolle, paikoin jopa yli. Parin seuraavan päivän ruokani maksoivat nyt 6 euroa ja 92 senttiä. Ostoskorini sisälsi 3 litraa maitoa, 400g sika-nautaa, pussillisen karibianpataa sekä 8 lounassämpylää. Vuosi sitten vastaava kori olisi maksanut 32 senttiä vähemmän.
Tämä hinnannousu on selitettävissä vain valuutanvaihdoksella. Samanlainen hintojen nousu koettiin vuonna 2002, kun kaikki kallistui euroon siirtymisen takia. Ihmettelen vain, mihin valuuttaan nyt siirryttiin, sillä S-marketin hintalapuissa oli edelleen tuo tuttu €-merkki, numerot sen edessä vain olivat isommat. Myös kassakuitissa hinnat oli ilmoitettu euroina. Vai onko todellakin niin, että viiden ja puolen vuoden takainen eurovaihdos vaikuttaisi edelleenkin hintoihin? Oi niitä markka-aikoja, kun hinnat olivat vakiot.
keskiviikko 5. syyskuuta 2007
tiistai 4. syyskuuta 2007
Ensimmäinen häädetty
Tämän vuoden Big Brother on polkaistu käyntiin. Kauden alussa jälleen ihmiset valittivat, että tuotanto on ottanut mukaan vain tavallisia, tylsiä ihmisiä. Viikon perusteella ei hirveästi voi sanoa asukkaista juuta eikä jaata, mutta talossa oli jo nyt kaksi selvästi poikkeuksellista asukasta.
Einaria innokkaasti häätämässä olleet eivät tietenkään syyllisty haukkumiseen tuotannon tylsistä henkilövalinnoista, sillä olivat valmiita ajamaan selkeästi mielenkiintoisimman asukkaan kotiinsa. Maria oli toisaalta pienempi paha äänestää ulos, vaikka hän olikin toinen talon persoonista. Kuitenkin hänen esiintymisensä talossa oli tylsää katseltavaa ja uskon, että hän olisi kävellyt heti Einarin perässä ulos vapaaehtoisesti, ellei häntä olisi muuten ajettu kotiin. Näin ollen onkin hyvä, että Einari jäi vielä taloon.
Tänään julkaistaan yksi häätöäänestykseen joutuvista. Mikäli Einarin nimeä ei tänään kuulla, kuullaan joko Henrin tai Satun nimi. Näistä kolmesta asukkaasta äänestyksessä on veikkaukseni mukaan vähintään kaksi. Jos minä saisin päättää, seuraavaksi kotiin lähtisi Satu.
Einaria innokkaasti häätämässä olleet eivät tietenkään syyllisty haukkumiseen tuotannon tylsistä henkilövalinnoista, sillä olivat valmiita ajamaan selkeästi mielenkiintoisimman asukkaan kotiinsa. Maria oli toisaalta pienempi paha äänestää ulos, vaikka hän olikin toinen talon persoonista. Kuitenkin hänen esiintymisensä talossa oli tylsää katseltavaa ja uskon, että hän olisi kävellyt heti Einarin perässä ulos vapaaehtoisesti, ellei häntä olisi muuten ajettu kotiin. Näin ollen onkin hyvä, että Einari jäi vielä taloon.
Tänään julkaistaan yksi häätöäänestykseen joutuvista. Mikäli Einarin nimeä ei tänään kuulla, kuullaan joko Henrin tai Satun nimi. Näistä kolmesta asukkaasta äänestyksessä on veikkaukseni mukaan vähintään kaksi. Jos minä saisin päättää, seuraavaksi kotiin lähtisi Satu.
maanantai 27. elokuuta 2007
Kerrostalo on jännä talo
On ihmisiä, jotka tykkäävät valittaa. Nämä voidaan jakaa kahteen ryhmään: ihmisiin, jotka valittavat aiheesta ja ihmisiin, jotka valittavat vain valittaakseen. Talossa, jossa vietin lapsuuteni, osa asukkaista kuului jälkimmäiseen ryhmään. Aiemmin tässä hervantalaisessa taloyhtiössä oli mukava asua, lapset pelailivat palloa takapihalla, juoksentelivat ja keinuivat. Piha oli hienosti hoidettu ja kaikki asukkaat tunsivat toisensa. Nykyisin piha on käyttämättömänä, sillä kaikki lapsiperheet muuttavat heti pois talosta huomatessaan, kuinka ahdasmielistä ja ankeaa väkeä talossa asuu.
Linja alkoi kiristyä erään asukkaan valittaessa alakerran vessan vetämisestä. En ymmärtäisi tätä valittamista, vaikka vessaa ei olisikaan vedetty keskellä päivää, kuten tässä tapauksessa oli tehty. Kerhohuoneen liiallinen käyttö johti väliaikaiseen käyttökieltoon ja nykyisin vain muutamalla talon asukkaalla on avain 'kerhikselle'. Avaimen lainaaja merkitään päivämäärän ja kellonajan kera avaimen haltijan ylläpitämään vihkoon. Kerhohuoneen seinällä on myös nykyisin lappu, joka huomauttaa, että kerhohuonetta ei ole tarkoitettu oleskeluun.
Suurin kummastus tässä idioottimaisessa touhussa on kuitenkin tänään huomaamani lappu rappukäytävien ilmoitustaululla. Isännöitsinjän allekirjoittamassa lapussa sanotaan, että taloyhtiön päätöksellä runkoäänien tuottaminen (lapussa annettiin esimerkeiksi timpraaminen ja soittaminen) on kielletty klo 19.00 alkaen ja viikonloppuisin kokonaan. Normaaleissa taloyhtiöissä tällainen toiminta on kielletty vasta kello 22.00 alkaen, viikonloppuisin joissakin taloissa jopa myöhemmin. Voin vain arvailla, miten tällainen päätös ylipäätään on saatu aikaiseksi.
Mietitäänpä hetki, mistä löytyy varmimmin asukas, joka ei voi sietää meteliä tai ylimääräisiä ääniä. Kerrostalostahan se löytyy. Miksi ihmeessä tällaisten ihmisten pitää muuttaa kerrostaloon? Haluavatko he välttämättä saada nipon maineen vai yrittävätkö he todellakin saada naapurinsa elämään heidän haluamallaan tavalla? Suomi on sen verran laaja maa, että jokaiselle erakolle löytyy varmasti jokin pieni torppa keskeltä metsää, jonne voi muuttaa, jos haluaa rauhaa. Pitää olla todellakin tyhmä, jos luulee, että kerrostalossa on aina rauhallista.
Linja alkoi kiristyä erään asukkaan valittaessa alakerran vessan vetämisestä. En ymmärtäisi tätä valittamista, vaikka vessaa ei olisikaan vedetty keskellä päivää, kuten tässä tapauksessa oli tehty. Kerhohuoneen liiallinen käyttö johti väliaikaiseen käyttökieltoon ja nykyisin vain muutamalla talon asukkaalla on avain 'kerhikselle'. Avaimen lainaaja merkitään päivämäärän ja kellonajan kera avaimen haltijan ylläpitämään vihkoon. Kerhohuoneen seinällä on myös nykyisin lappu, joka huomauttaa, että kerhohuonetta ei ole tarkoitettu oleskeluun.
Suurin kummastus tässä idioottimaisessa touhussa on kuitenkin tänään huomaamani lappu rappukäytävien ilmoitustaululla. Isännöitsinjän allekirjoittamassa lapussa sanotaan, että taloyhtiön päätöksellä runkoäänien tuottaminen (lapussa annettiin esimerkeiksi timpraaminen ja soittaminen) on kielletty klo 19.00 alkaen ja viikonloppuisin kokonaan. Normaaleissa taloyhtiöissä tällainen toiminta on kielletty vasta kello 22.00 alkaen, viikonloppuisin joissakin taloissa jopa myöhemmin. Voin vain arvailla, miten tällainen päätös ylipäätään on saatu aikaiseksi.
Mietitäänpä hetki, mistä löytyy varmimmin asukas, joka ei voi sietää meteliä tai ylimääräisiä ääniä. Kerrostalostahan se löytyy. Miksi ihmeessä tällaisten ihmisten pitää muuttaa kerrostaloon? Haluavatko he välttämättä saada nipon maineen vai yrittävätkö he todellakin saada naapurinsa elämään heidän haluamallaan tavalla? Suomi on sen verran laaja maa, että jokaiselle erakolle löytyy varmasti jokin pieni torppa keskeltä metsää, jonne voi muuttaa, jos haluaa rauhaa. Pitää olla todellakin tyhmä, jos luulee, että kerrostalossa on aina rauhallista.
tiistai 6. maaliskuuta 2007
Windows Vistan aktivointi
Ostin tietokoneeseeni Windows Vista Home Premiumin vajaa viikko sitten. Tilille tullut lovi oli melkoinen mutta pitihän sitä uusi käyttöjärjestelmä saada. Asennus sujui mukavasti ja pienistä ongelmista selvisin lopulta mallikkaasti. Vistaan tottumiseen menee tietysti aikaa mutta sitähän minulla on.
Windowsin automaattisen päivitystyökalu päivitti tietokoneeseeni ajurit s-ATA-kiintolevyilleni. Tämän päivityksen jälkeen Windows älykkäästi ilmoitti minulle, että laitteistoa on päivitetty radikaalisti ja sen vuoksi se tulee aktivoida uudelleen kolmen päivän kuluessa tai muuten Windows sanoo sopimuksensa irti. Tarjosipa Windows vielä linkinkin aktivointityökaluun.
Kuinka ollakaan, aktivointivaiheessa Windows ilmoitti samannimisen tuoteavaimen olevan jo käytössä. Aivan, minähän sen samaisen tuotetunnuksen olin neljä päivää aiemmin Microsoftille lähettänyt. Ongelman ratkaisuksi Windows tarjosi mahdollisuutta soittaa ilmaiseen palvelunumeroon, jossa automaatille syötettiin puhelimella ruudulle ilmestynyt 54-numeroinen tarkistusluku. Sitten automaatti vielä kyseli Windowsin hankkimisesta ja käytöstä.
Tämän jälkeen automaatti vaihtui oikeaan asiakaspalvelijaan, mikä kieltämättä sai minut hämilleen. Toisessa päässä vastannut virkailija joutui huhuilemaan minua uudemmankin kerran ennen kuin tajusin, että oikea ihminenhän siellä sillä hetkellä puhui. Lisäksi hän kysyi samat kysymykset kuin automaatti hetkeä aiemmin. Hän sentään ilmoitti, mitä seuraavaksi tapahtuu ja että jatkon hoitaa jälleen automaatti.
Automaatti sitten luetteli minulle vielä 42-numeroisen koodin, jonka syötin Windowsin aktivointi-ikkunaan. Välillä numeroista oli vaikea saada selvää, kun robotti niitä luetteli. Onneksi ne sentään sai kuunnella uudelleen. Tämän vaiheen jälkeen Windows ilmoitti, että Windowsini on aktivoitu. Jippii! Ja jos tämän ruljanssin joutuu käymään läpi joka kerta, kun päivittää laitteistoaan, on jossakin vikaa.
Windowsin automaattisen päivitystyökalu päivitti tietokoneeseeni ajurit s-ATA-kiintolevyilleni. Tämän päivityksen jälkeen Windows älykkäästi ilmoitti minulle, että laitteistoa on päivitetty radikaalisti ja sen vuoksi se tulee aktivoida uudelleen kolmen päivän kuluessa tai muuten Windows sanoo sopimuksensa irti. Tarjosipa Windows vielä linkinkin aktivointityökaluun.
Kuinka ollakaan, aktivointivaiheessa Windows ilmoitti samannimisen tuoteavaimen olevan jo käytössä. Aivan, minähän sen samaisen tuotetunnuksen olin neljä päivää aiemmin Microsoftille lähettänyt. Ongelman ratkaisuksi Windows tarjosi mahdollisuutta soittaa ilmaiseen palvelunumeroon, jossa automaatille syötettiin puhelimella ruudulle ilmestynyt 54-numeroinen tarkistusluku. Sitten automaatti vielä kyseli Windowsin hankkimisesta ja käytöstä.
Tämän jälkeen automaatti vaihtui oikeaan asiakaspalvelijaan, mikä kieltämättä sai minut hämilleen. Toisessa päässä vastannut virkailija joutui huhuilemaan minua uudemmankin kerran ennen kuin tajusin, että oikea ihminenhän siellä sillä hetkellä puhui. Lisäksi hän kysyi samat kysymykset kuin automaatti hetkeä aiemmin. Hän sentään ilmoitti, mitä seuraavaksi tapahtuu ja että jatkon hoitaa jälleen automaatti.
Automaatti sitten luetteli minulle vielä 42-numeroisen koodin, jonka syötin Windowsin aktivointi-ikkunaan. Välillä numeroista oli vaikea saada selvää, kun robotti niitä luetteli. Onneksi ne sentään sai kuunnella uudelleen. Tämän vaiheen jälkeen Windows ilmoitti, että Windowsini on aktivoitu. Jippii! Ja jos tämän ruljanssin joutuu käymään läpi joka kerta, kun päivittää laitteistoaan, on jossakin vikaa.
keskiviikko 21. helmikuuta 2007
Webbisuunnittelusta
Työpaikkahakemusten lähettäminen viimeinkin palkitsi minut eilen, kun sain kutsun erääseen web-sivuja tuottavaan yritykseen työhaastatteluun. Paikka olisi varmasti ollut mielenkiintoinen ja sijaintikin oivallinen. Yrityksen toimisto sijaitsee Helsingin Ruoholahdessa. Onneksi kuitenkin muistin ilmoittaa heille, että koska olen päätoiminen opiskelija, voin työskennellä vain huhtikuusta elokuuhun. Ilmoittivat sitten, että hakevat vain vakituista webmasteria, joten se siitä työpaikasta.
Yritys halusi työhakemuksen mukana lähetettävän harjoitustehtäviä, joita heidän sivullaan oli, jotta he näkisivät hakijoiden taitotason. Tein tehtävät omalla tavallani ja sivussa kritisoin samalla yrityksen tapaa tehdä sivustoja. Vaikka yrityksen tekemät sivustot ovatkin nättejä, niiden toteutus on jotakin aivan kamalaa. Sivustoilla on taulukkotaitto, standardeista ei ole tietoakaan ja esteettömyyttä ei ole otettu huomioon lainkaan.
Ilmeisesti (ja valitettavasti) nykyisin on vallalla silmäkarkin tarjoaminen joka paikassa. Yritys haluaa kotisivuilleen paljon flash-animaatioita ja pientä fonttia, koska on nähnyt muillakin sivuilla olevan sellaisia. Sillä tavalla viestitään muille, että ollaan teknologian huipulla. Lisäksi sivuilla on valikoita, jotka kauniisti avautuvat, kun hiiren vie niiden päälle. Asiahan voi olla ihan mielenkiintoista niin kauan, kun sivoston käyttäjä osuu sopivaan muottiin, eli käyttää nykyaikaista graafista selainta ladattuna multimediapäivityksillä, isolla resoluutiolla, on hyvänäköinen ja käyttää nopeaa internetyhteyttä ja sallii Javascriptin.
Mutta entäpä selaajat, jotka ovat näkövammaisia, käyttävät kännykkä- tai tekstiselainta? Heitä ei oteta huomioon ollenkaan, sillä he ovat vähemmistöä. Yritykset haluavat värikkäät ja välkkyvät nettisivut, jotka miellyttävät(?) silmää mutta joita usein sen seurauksena on vaikea käyttää. Yrittäkääpä käyttää joidenkin yritysten nettisivuja kännykällänne. Yrityksillä tuntuu olevan varaa menettää osa maksavista asiakkaistaan rajoittamalla informaation saantia, jotta silmäkarkkia ja välkkyvää grafiikkaa saataisiin näkyville!
Mikä on asiakkaan tarkoitus tämän vieraillessa internet-sivuilla? Käsi ylös nyt, jos luulet syyn olevan hieno ulkoasu, erikoisefektit ja välkkyvät mainokset. Suurella todennäköisyydellä olet väärässä, jos nostit kätesi. Todennäköisesti asiakas kuitenkin haluaa informaatiota. Informaatiota välitetään helpoiten tekstinä ja kuvina. Tämän informaation kuitenkin pitää olla helposti saavutettavissa mahdollisimman montaa eri kanavaa pitkin.
Olen huomannut, että informaation löytäminen on erittäin tuskaista varsinkin joidenkin videopelien sivustoilta, jotka yleensä on toteutettu upealla, tai niin luullaan, flashilla. Onhan peli hyvällä grafiikalla varustettu, joten sivuston pitää mätsätä siihen. Sivuston latautuminen kestää kauan jopa nopeilla yhteyksillä, joten jo odottamisen aikana ärsyynnyn helposti. Sitten pitäisi navigoida välkkyvässä objektiviidakossa etsimässä haluaamani informaatiota, jota ei yleensä ole viitsitty edes kirjoittaa sivulle.
Tänään kokeilin tätä omaa sivustoani kännykkäni selaimella ja ilokseni huomasin sen toimivan oikein mainiosti. Voisin tietenkin vielä räätälöidä kännykälle oman, vieläkin paremman version sivusta jossakin vaiheessa. Sekin käy kätevästi uudella css-tiedostolla.
Yritys halusi työhakemuksen mukana lähetettävän harjoitustehtäviä, joita heidän sivullaan oli, jotta he näkisivät hakijoiden taitotason. Tein tehtävät omalla tavallani ja sivussa kritisoin samalla yrityksen tapaa tehdä sivustoja. Vaikka yrityksen tekemät sivustot ovatkin nättejä, niiden toteutus on jotakin aivan kamalaa. Sivustoilla on taulukkotaitto, standardeista ei ole tietoakaan ja esteettömyyttä ei ole otettu huomioon lainkaan.
Ilmeisesti (ja valitettavasti) nykyisin on vallalla silmäkarkin tarjoaminen joka paikassa. Yritys haluaa kotisivuilleen paljon flash-animaatioita ja pientä fonttia, koska on nähnyt muillakin sivuilla olevan sellaisia. Sillä tavalla viestitään muille, että ollaan teknologian huipulla. Lisäksi sivuilla on valikoita, jotka kauniisti avautuvat, kun hiiren vie niiden päälle. Asiahan voi olla ihan mielenkiintoista niin kauan, kun sivoston käyttäjä osuu sopivaan muottiin, eli käyttää nykyaikaista graafista selainta ladattuna multimediapäivityksillä, isolla resoluutiolla, on hyvänäköinen ja käyttää nopeaa internetyhteyttä ja sallii Javascriptin.
Mutta entäpä selaajat, jotka ovat näkövammaisia, käyttävät kännykkä- tai tekstiselainta? Heitä ei oteta huomioon ollenkaan, sillä he ovat vähemmistöä. Yritykset haluavat värikkäät ja välkkyvät nettisivut, jotka miellyttävät(?) silmää mutta joita usein sen seurauksena on vaikea käyttää. Yrittäkääpä käyttää joidenkin yritysten nettisivuja kännykällänne. Yrityksillä tuntuu olevan varaa menettää osa maksavista asiakkaistaan rajoittamalla informaation saantia, jotta silmäkarkkia ja välkkyvää grafiikkaa saataisiin näkyville!
Mikä on asiakkaan tarkoitus tämän vieraillessa internet-sivuilla? Käsi ylös nyt, jos luulet syyn olevan hieno ulkoasu, erikoisefektit ja välkkyvät mainokset. Suurella todennäköisyydellä olet väärässä, jos nostit kätesi. Todennäköisesti asiakas kuitenkin haluaa informaatiota. Informaatiota välitetään helpoiten tekstinä ja kuvina. Tämän informaation kuitenkin pitää olla helposti saavutettavissa mahdollisimman montaa eri kanavaa pitkin.
Olen huomannut, että informaation löytäminen on erittäin tuskaista varsinkin joidenkin videopelien sivustoilta, jotka yleensä on toteutettu upealla, tai niin luullaan, flashilla. Onhan peli hyvällä grafiikalla varustettu, joten sivuston pitää mätsätä siihen. Sivuston latautuminen kestää kauan jopa nopeilla yhteyksillä, joten jo odottamisen aikana ärsyynnyn helposti. Sitten pitäisi navigoida välkkyvässä objektiviidakossa etsimässä haluaamani informaatiota, jota ei yleensä ole viitsitty edes kirjoittaa sivulle.
Tänään kokeilin tätä omaa sivustoani kännykkäni selaimella ja ilokseni huomasin sen toimivan oikein mainiosti. Voisin tietenkin vielä räätälöidä kännykälle oman, vieläkin paremman version sivusta jossakin vaiheessa. Sekin käy kätevästi uudella css-tiedostolla.
keskiviikko 14. helmikuuta 2007
Englantia vai esiintymistä?
Viime viikolla annettiin englannin Communication Skills -kurssilla tehtäväksi ryhmätyö, joka piti esitellä muulle ryhmälle tänään. Meidän ryhmämme aiheena oli Google. Päätin ottaa ryhmätyön oikeastaan aika rennosti, jopa välinpitämättömästi, koska sillä tavalla olen yleensä päässyt etukäteisjännityksestä eroon. Niin nytkin.
Ryhmässämme oli minun lisäkseni kaksi jäsentä. Sovimme heti alkuun, että jokainen tekee tahollaan oman versionsa, jonka sitten yhdistelemme ennen esitystä. Saimme kaikki reilun kymmenen sivun monistenipun aiheesta. Muuta yhteistyötä emme tehneet. Eilen sitten sain tehtyä valmiiksi diaesityksen (.pdf), jonka avulla ryhmämme sitten suoritti esityksensä.
Pienoisena ongelmana oli se, että muut ryhmäläiset eivät olleet nähneet tekemääni esitystä ennen esitystä, joten heidän piti soveltaa omaa esitystään kalvojeni päälle. Muutenkaan esityksemme rakenne ei ollut mikään erikoinen, vuosia vuosien perään kronologisessa järjestyksessä. Ei siis ole yllätys, että esitys oli hieman tylsä, kun kukaan ei tiennyt, milloin oli oma vuoro puhua tai muuta vastaavaa.
Opettajan antaman palautteen mukaan esityksemme alku oli kiva. Tosin emme esitelleet itseämme, joten se jäi vaivaamaan opettajaa. No, olimme vuorossa viimeisenä, eivätkä muutkaan esitelleet itseään. Tähän mennessä luulisi, että kaikki tuntevat toisensa mutta kai se sitten on jokin esitystekninen juttu, joka pitää tehdä joka tapauksessa.
Kehuja sai erityisesti tekemäni kalvot, jotka opettajan mukaan olivat selkeitä, pääkohdat poimittu ja statistiikkaa oli korostettu mukavasti. Lisäksi lähdeteksti oli vedetty yhteen hyvin. Parannettavaa-listaan tulikin sitten näitä esitysteknisiä asioita, puhe oli hidasta ja katsekontaktia ei juurikaan ollut. Äänikin oli joissakin kohdissa hiljaista.
Mielestäni onnistuimme siis oikein hyvin, koska ongelmat olivat nimenomaan esityspuolella enkä usko englannin kielen vaikuttaneen siihen yhtään. Samanlailla olisin sen esitellyt suomeksi. Esiintymisongelmia en voi korjata pelkästään tällä kurssilla enkä varmaan muillakaan, joten siitä en paineita ota. Siksi mietinkin, voiko kurssia suorittaa ollenkaan, mikäli esiintyminen ei ole hallussa vaikka englannin kieli olisikin. Vertauksen vuoksi voitaisiin miettiä, millainen olisi tietokoneen käyttäminen -kurssi englanniksi, jos tietokonetta ei osaa käyttää suomeksikaan? What's the point in that?
Loppujen lopuksi kurssi ei varmastikaan ole mikään mahdoton suorittaa. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että tätä esitystä ei oltu harjoiteltu sekuntiakaan, joten lähestulkoon improvisaationa se mentiin. Kurssin lopussa oleva esitys pidetäänkin yksin, joten sen pitäisi olla sikäli helpompi, että siinä pitää miettiä vain omaa näkökulmaa. Sen takia sen valmisteleminenkin todennäköisesti on motivoivampaa.
Ryhmässämme oli minun lisäkseni kaksi jäsentä. Sovimme heti alkuun, että jokainen tekee tahollaan oman versionsa, jonka sitten yhdistelemme ennen esitystä. Saimme kaikki reilun kymmenen sivun monistenipun aiheesta. Muuta yhteistyötä emme tehneet. Eilen sitten sain tehtyä valmiiksi diaesityksen (.pdf), jonka avulla ryhmämme sitten suoritti esityksensä.
Pienoisena ongelmana oli se, että muut ryhmäläiset eivät olleet nähneet tekemääni esitystä ennen esitystä, joten heidän piti soveltaa omaa esitystään kalvojeni päälle. Muutenkaan esityksemme rakenne ei ollut mikään erikoinen, vuosia vuosien perään kronologisessa järjestyksessä. Ei siis ole yllätys, että esitys oli hieman tylsä, kun kukaan ei tiennyt, milloin oli oma vuoro puhua tai muuta vastaavaa.
Opettajan antaman palautteen mukaan esityksemme alku oli kiva. Tosin emme esitelleet itseämme, joten se jäi vaivaamaan opettajaa. No, olimme vuorossa viimeisenä, eivätkä muutkaan esitelleet itseään. Tähän mennessä luulisi, että kaikki tuntevat toisensa mutta kai se sitten on jokin esitystekninen juttu, joka pitää tehdä joka tapauksessa.
Kehuja sai erityisesti tekemäni kalvot, jotka opettajan mukaan olivat selkeitä, pääkohdat poimittu ja statistiikkaa oli korostettu mukavasti. Lisäksi lähdeteksti oli vedetty yhteen hyvin. Parannettavaa-listaan tulikin sitten näitä esitysteknisiä asioita, puhe oli hidasta ja katsekontaktia ei juurikaan ollut. Äänikin oli joissakin kohdissa hiljaista.
Mielestäni onnistuimme siis oikein hyvin, koska ongelmat olivat nimenomaan esityspuolella enkä usko englannin kielen vaikuttaneen siihen yhtään. Samanlailla olisin sen esitellyt suomeksi. Esiintymisongelmia en voi korjata pelkästään tällä kurssilla enkä varmaan muillakaan, joten siitä en paineita ota. Siksi mietinkin, voiko kurssia suorittaa ollenkaan, mikäli esiintyminen ei ole hallussa vaikka englannin kieli olisikin. Vertauksen vuoksi voitaisiin miettiä, millainen olisi tietokoneen käyttäminen -kurssi englanniksi, jos tietokonetta ei osaa käyttää suomeksikaan? What's the point in that?
Loppujen lopuksi kurssi ei varmastikaan ole mikään mahdoton suorittaa. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että tätä esitystä ei oltu harjoiteltu sekuntiakaan, joten lähestulkoon improvisaationa se mentiin. Kurssin lopussa oleva esitys pidetäänkin yksin, joten sen pitäisi olla sikäli helpompi, että siinä pitää miettiä vain omaa näkökulmaa. Sen takia sen valmisteleminenkin todennäköisesti on motivoivampaa.
tiistai 13. helmikuuta 2007
Toinen kirjoitus
Kirjoitan tähän blogiin nyt toisen viestin, jotta näen, miltä tämä näyttää, kun viestejä on enemmän. Koko iltahan tässä kyllä meni, mutta toivottavasti tämä on vaivan arvoista. Kommentoinnin poistin tästä juurikin siitä syystä, että tämä on integroitu sivustooni eikä kommentoinnin toimimisesta siinä suhteessa ollut takeita.
Mauriken blog avattu
Loin itselleni jälleen blogin. Ideana olisi kirjoittaa tänne mahdollisimman paljon. Viimeksi se nimittäin jäi aika vähille, kun innostus lopahti. Tämä blog toimii Googlen Bloggerin alaisuudessa mutta muokkasin näkymän, kuten tämä olisi osa minun omaa sivustoani. Hieman jouduin pähkäilemään ja testailemaan HTML+CSS, jotta sain tämän näkymään hyvin, eikä PHP ilmeisesti toimi, joten pitää päivittää tämän sivun navigointi käsin. Nyt voisin lopetella työt tältä päivältä ja mennä keittämään teetä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)